Kokkailua ja leipomista suurien tunteiden kanssa - eihän siitä mitään muuten tuu ;)


torstai 5. helmikuuta 2009

Tofurisotto

Minulle kerrottiin, että jotain sapuskaa pitäisi saada kevätkääryleiden seuraksi, ja yhtenä ainesosana olisi tofua jota kauppahallista tarttui mukaan kääryleiden kanssa. Koitin sitten tehdä tofurisottoa, ja toivoin että tofut pysyisivät kasassa risoton keskellä. No pysyiväthän ne, ja täytyy sanoa että yllätyksekseni tofu imi itseensä kovasti makua muusta risotosta, ja näin ilman marinointiakin saatiin hyvää tofuruokaa! Kesäkurpitsa vei hieman makua pois, mutta ei kuitenkaan liikaa.


Tofurisotto
5 hlö:lle

n. 3,5 dl risottoriisiä
kattilallinen kasvislientä (viitisen desiä?)
5 salottisipulia
3 herkkusientä
150 g tofua
1/4 - 1/2 kesäkurpitsa isohkona raasteena
yhden sitruunan mehua ja raastettua kuorta
1-2 dl valkoviiniä
mustapippuria, suolaa
1 dl kermaa
palanen parmigiano reggianoa

Kuutio tofu keskikokoisiksi palasiksi. Lämmitä pannulla öljyä, sitruunamehua ja
vastarouhittua mustapippuria.Paistele tofupalasia varovasti niin että ne saavat hieman väriä. Laita palaset syrjään hetkeksi. Paista pannulla hienonnetut sipulit ja herkkusienet. Lisää pannulle öljyä, ja riisit. Pyörittele riisejä hetken aikaa niin että ne muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää nyt joukkoon tofupalaset ja sitruunan raastettua kuorta. Lisää vielä viini, ja anna viinin hetken aikaa kiehua ja imeytyä. Ala sitten lisäämään kasvislientä vähän kerrallaan, liemen on hyvä olla kuumaa niin että risotto jatkaa kiehumista aina vaikka lientä lisätäänkin. Lisää lientä aina kun se alkaa loppumaan, anna kiehua hiljaisella. Kun riisi on melkein al dente, lisää kesäkurpitsaraaste, ja mustapippuria ja suolaa. Maistele. Lisää lopuksi vielä kermaa, ja raasta sekaan runsaasti parmesania.



1 kommentti:

Meri, Helsinki kirjoitti...

Oi, jo otsikko saa veden kielelle! Sointuisa sanakin. Ja tosiaan, itse en jaksa oikeastaan enää koskaan marinoida tofua, kun uuni, paistaminen sun muun sortin valmistus kyllä saa makua tofuun ilman marinointiakin. Ja sitten on toisaalta ihania kokkaavia ystäviä jotka aina marinoivat ja sitten on taas hauska syödä niitäkin. :-)

Ja Marjaskarhu kyllä kuulostaa niin överisympaattiselta että ihan mörisen täällä huvista :-D